Ponnisteluni kohti parempaa ihmisyyttä alkavat selvästi tuottaa tulosta. Huomaan jatkuvasti pieniä asioita, joissa toimin mielestäni fiksummin kuin ennen. Merkittävin saavutukseni on ehkä ollut tietokoneen valta-aseman musertaminen. Enää sosiaalinen media, sähköposti ja keskustelufoorumit eivät ole se kanava, johon suuntaan ylimääräiset minuuttini esimerkiksi aamiaisen ja yliopistolle lähtemisen välissä, vaan nykyään ne minuutit kuluvat kirjojen parissa. Kun luen pitkin päivää ja välillä laahustan kotona ja keittiössäkin nenä kiinni kirjassa, ehdin lukea valtavasti enemmän kuin silloin, jos lukisin vain kun on inspiraatiota.
Lukeminen toimii tietenkin samalla tavalla kuin liikunta tai seksi (mitä enemmän harrastaa, sitä enemmän haluaa), joten tällä hetkellä olen tietenkin inspiroitunut lukemaan ympäri vuorokauden. Mutta ennen kuin onnistuin kääntämään aivoni sirpaleisen ja loputtoman informaation kalastamisesta ja levittämisestä täysin toisenlaiselle ajattelu vaihteelle, inspiraatio todella oli kadoksissa. Jaksoin keskittyä lukemiseen korkeintaan treenattuani itseni koko vartalon kattavaan väsymykseen, jolloin aivoni olivat ainoa virkeä elin ja sivujen kääntely tuntui tietokoneen näpyttelyä kevyemmältä toiminnalta.
Osittain lukukyvykkyydestäni voi tietenkin siis kiittää myös uutta rutinoitumistani aamu-urheiluun. En väitä vielä voittaneeni rutiineja puolelleni, mutta uskon niin vielä käyvän. Tänään esimerkiksi "aamulenkki" kesti huimat kuusi minuuttia, mutta en pitänyt lenkin skippaamista ollenkaan itsestäänselvyytenä, vaan loogisen ajattelutyön tuloksena. Jalkani ovat väsyksissä, joten kävelen mieluummin illalla pari tuntia kerrallaan kuin teen pitkän aamulenkin ja lyhyen iltapäivälenkin. On aina hauskempaa olla kerralla kauemmin liikenteessä, niin voi viettää suuremman osan ajasta metsässä ihmisten ulottumattomissa.
Kolmanneksi esimerkiksi onnistumisistani voisin ottaa niinkin pienen asian kuin porkkanat. Olen aina pitänyt porkkanoita yhtenä parhaimmista raaka-aineista, koska ne ovat edullisiä, helposti säilyviä, laittamatta syötäviä ja tietenkin terveellisiä. Siitä huolimatta minun on ollut vaikea syödä porkkanoita sellaisenaan ilman dippiä. Monesti olen katsonut jääkaappiin ja todennut, että porkkanoita olisi, mutta ei tee mieli. Ja juuri tässä se mullistava muutos on tapahtunut! Lähes päivittäin nakerran muutaman porkkanan ennen tai jälkeen päivällistä tai sitten vain välipalaksi jonkun muun välipalaruuan ohella. Ajatuksissani porkkanat ovat päässeet samaan asemaan omenoiden kanssa ja jopa ehkä hieman niiden ylikin.
Vaikka nämä kaikki kolme asiaa (lukeminen, aamu-urheilu ja porkkanoiden syöminen) saattavat kuulostaa hyvin pieniltä, niiden todellinen vaikutus on silti yllättävän suuri. Mikä muka piristää mieltä ja parantaa oloa enemmän kuin hyvä kirja, hyvä lenkki raikkaassa ulkoilmassa tai terveellinen ravinto?
