Elämä on ollut jokseenkin vaikeaa. En ole kuukausiin ajatellut tätä blogia, vaikka blogin teemat ovatkin pyörineet mielessäni varsinkin viime viikkoina. Tänään olen niin hyvällä tuulella, että haluan julistaa kaikki hyvät päätökseni tehdäkseni niistä todellisempia ja helpompia pitää.
Lopetin tänään sokerin ja valkoisten jauhojen käyttämisen. Se tarkoittaa sitä, etten enää osta kotiini sokeria ja vehnäjauhoja tai niitä sisältäviä tuotteita kuten makeita herkkuja, sämpylöitä, makeutettua soijamaitoa tai mehua. Ne eivät ole koskaan olleet ruokavalioni peruspilari, mutta jo parin päivän mässäily tekee minulle niin pahan olon, että aion nyt luopua niistä kokonaan. Joku saattaa muistaa, että minun piti kokeilla sokerittomuutta ja gluteenittomuutta jo helmikuussa, mutta parin päivän alkuinnostuksen jälkeen ongelmat jyräsivät ylitseni ja keskityin kaikkeen muuhun paitsi syömiseen.
Kaapissani on vielä tilkka mehutiivistettä, siirappia, yksi pieni vaniljanmakuinen soijamaito ja vehnäjauhoja pari desiä. Olen juuri nyt todella köyhä eikä ruuan heittäminen roskiin ole koskaan kuulunut tapoihini vaikka kyse olisi minulle epäterveellisestä ruoasta, joten syön ne pois tulevien parin viikon aikana enkä sen jälkeen osta uusia tilalle ennen kuin olen todella todennut, että sokeri ja jauhot eivät ole merkittävästi elämänlaatuuni vaikuttava tekijä.
En nyt puhu gluteenittomuudesta, koska en koe täysjyvätuotteita tai ruista ongelmakseni. Mikäli sokerista luovuttuani olen vielä väsynyt ja turvoksissa, saatan miettiä sitäkin, mutta nyt toistaiseksi heivaan vain nuo.
Koska liian tiukat päätökset eivät ikinä pidä, suunnitelmassani on aukko. Juhliminen. Aion juoda alkoholia juuri niin paljon kuin huvittaa ja syödä humalassa ja krapulassa mielin määrin irtokarkkeja ja patonkia, mikäli sellaisia on tarjilla. Päätin myös, että vaikka pyrin ostamaan alkoholini mahdollisimman vähäsokerisena vaihtoehtona, en ala kieltäytyä edes pahimmista sokeriliemistä kuten likööristä tai siideristä. Joka tapauksessa olen juomista seuraavana päivänä tokkurainen ja väsynyt, joten muutama snapsi tai keksi sinne tai tänne ei muuta asiaa. Ja osaanpa taas krapulasta toivuttuani nauttia terveellisistä elintavoistani, kun olen saanut kokea, millaiseksi väärä ruoka ja juoma oloni tekevät.
Eikä juhlimisen tietenkään tarvitse tarkoittaa pelkästään ryyppäämistä! Aion syödä hyvällä omallatunnolla kakkua ja leivonnaisia myös selvin päin, jos joku on jotakin vegaanista minua varten valmistanut. En vain enää aio ostaa sellaisia asioita itse. Voin hyvin tarjota omissa juhlissani kasviksia ja dippiä epäterveellisten herkkujen sijaan.
Toivon mukaan tämä asia pysyy nyt aktiivisesti mielessäni pidempään kuin yhden vuorokauden ja voin jo viikon - parin päästä tulla päivittämään, miltä tuntuu tarjota elimistölleen vain sitä aidosti ravitsevaa ja hellivää ruokaa.
