Olen kirjannut ylös lähes kaikki tämän vuoden aikana tekemäni tavaraostokset. Listasta puuttuvat sellaiset kulutustuotteet, jotka vaihdetaan uusiin useammin kuin puolen vuoden jälkeen (esim. hammasharja, tiskirätit, höylät), mutta siinä on harvemmin ostettavat kulutustavarat, kuten juuriharja, pikaliima ja sinitarra.
Olen jaotellut ostokseni viiteen ryhmään, suluissa kuhunkin ryhmään kulunut rahamäärä:
- ulkonäkö ja pukeutuminen: vaatteet, kengät, pampulat (132e)
- viihde: kirjat ja levyt (70e)
- siivoustarvikkeet: kylpyhuonetarvikkeet, ikkunalasta (25,5e)
- keittiö: vedenkeitin, keittiöharjat (56e)
- muu: koiran ja kodin tarvikkeet, kasvit ja ruukut: (87,5e)
On mahdotonta sanoa, kuinka monta esinettä olen ostanut, koska onko kaksi samassa paketissa ollutta leikkuulautaa yksi vai kaksi esinettä? Entä paketti hiuspampuloita tai sukkia? Karkeasti voisin arvioida, että olen ostanut 60 esinettä, kun pieniä esineitä sisältävät pakkaukset on laskettu yhdeksi, mutta suuria (kattilat) kahdeksi. Se kuulostaa todella paljolta, mutta tänä vuonna olen muuttanut ja joutunut sen takia hankkimaan paljon tavanomaisimpia kulutustavaroita, kuten vessaharjan ja suihkuverhon.
Toistaiseksi olen käyttänyt kaikkia ostamiani tavaroita, enkä kadu kuin muutamia. Virheostoksia ovat olleet koiran kampa, pääsiäistiput ja paketti varrettomia sukkia. Kampa oli liian karkea, eikä sovi koirani harjaamiseen, tipuja en koskaan laittanut esille ja sukat ostettuani tajusin omistavani vastaavanlaisia jo kymmeniä. Puolustuksekseni sanon, että nuo kaikki kolme maksoivat yhteensä alle kympin, ja sukat ja tiput varmasti pääsevät käyttöön ensi vuonna.
Yhteensä tavaroihini on kulunut 371 euroa. En tiedä, onko se paljon vai vähän.
Teen vuoden loputtua uuden yhteenvedon koko vuoden ostoksista.
torstai 30. heinäkuuta 2015
maanantai 18. toukokuuta 2015
Uusi alku vol. 378
Elämä on ollut jokseenkin vaikeaa. En ole kuukausiin ajatellut tätä blogia, vaikka blogin teemat ovatkin pyörineet mielessäni varsinkin viime viikkoina. Tänään olen niin hyvällä tuulella, että haluan julistaa kaikki hyvät päätökseni tehdäkseni niistä todellisempia ja helpompia pitää.
Lopetin tänään sokerin ja valkoisten jauhojen käyttämisen. Se tarkoittaa sitä, etten enää osta kotiini sokeria ja vehnäjauhoja tai niitä sisältäviä tuotteita kuten makeita herkkuja, sämpylöitä, makeutettua soijamaitoa tai mehua. Ne eivät ole koskaan olleet ruokavalioni peruspilari, mutta jo parin päivän mässäily tekee minulle niin pahan olon, että aion nyt luopua niistä kokonaan. Joku saattaa muistaa, että minun piti kokeilla sokerittomuutta ja gluteenittomuutta jo helmikuussa, mutta parin päivän alkuinnostuksen jälkeen ongelmat jyräsivät ylitseni ja keskityin kaikkeen muuhun paitsi syömiseen.
Kaapissani on vielä tilkka mehutiivistettä, siirappia, yksi pieni vaniljanmakuinen soijamaito ja vehnäjauhoja pari desiä. Olen juuri nyt todella köyhä eikä ruuan heittäminen roskiin ole koskaan kuulunut tapoihini vaikka kyse olisi minulle epäterveellisestä ruoasta, joten syön ne pois tulevien parin viikon aikana enkä sen jälkeen osta uusia tilalle ennen kuin olen todella todennut, että sokeri ja jauhot eivät ole merkittävästi elämänlaatuuni vaikuttava tekijä.
En nyt puhu gluteenittomuudesta, koska en koe täysjyvätuotteita tai ruista ongelmakseni. Mikäli sokerista luovuttuani olen vielä väsynyt ja turvoksissa, saatan miettiä sitäkin, mutta nyt toistaiseksi heivaan vain nuo.
Koska liian tiukat päätökset eivät ikinä pidä, suunnitelmassani on aukko. Juhliminen. Aion juoda alkoholia juuri niin paljon kuin huvittaa ja syödä humalassa ja krapulassa mielin määrin irtokarkkeja ja patonkia, mikäli sellaisia on tarjilla. Päätin myös, että vaikka pyrin ostamaan alkoholini mahdollisimman vähäsokerisena vaihtoehtona, en ala kieltäytyä edes pahimmista sokeriliemistä kuten likööristä tai siideristä. Joka tapauksessa olen juomista seuraavana päivänä tokkurainen ja väsynyt, joten muutama snapsi tai keksi sinne tai tänne ei muuta asiaa. Ja osaanpa taas krapulasta toivuttuani nauttia terveellisistä elintavoistani, kun olen saanut kokea, millaiseksi väärä ruoka ja juoma oloni tekevät.
Eikä juhlimisen tietenkään tarvitse tarkoittaa pelkästään ryyppäämistä! Aion syödä hyvällä omallatunnolla kakkua ja leivonnaisia myös selvin päin, jos joku on jotakin vegaanista minua varten valmistanut. En vain enää aio ostaa sellaisia asioita itse. Voin hyvin tarjota omissa juhlissani kasviksia ja dippiä epäterveellisten herkkujen sijaan.
Toivon mukaan tämä asia pysyy nyt aktiivisesti mielessäni pidempään kuin yhden vuorokauden ja voin jo viikon - parin päästä tulla päivittämään, miltä tuntuu tarjota elimistölleen vain sitä aidosti ravitsevaa ja hellivää ruokaa.
Lopetin tänään sokerin ja valkoisten jauhojen käyttämisen. Se tarkoittaa sitä, etten enää osta kotiini sokeria ja vehnäjauhoja tai niitä sisältäviä tuotteita kuten makeita herkkuja, sämpylöitä, makeutettua soijamaitoa tai mehua. Ne eivät ole koskaan olleet ruokavalioni peruspilari, mutta jo parin päivän mässäily tekee minulle niin pahan olon, että aion nyt luopua niistä kokonaan. Joku saattaa muistaa, että minun piti kokeilla sokerittomuutta ja gluteenittomuutta jo helmikuussa, mutta parin päivän alkuinnostuksen jälkeen ongelmat jyräsivät ylitseni ja keskityin kaikkeen muuhun paitsi syömiseen.
Kaapissani on vielä tilkka mehutiivistettä, siirappia, yksi pieni vaniljanmakuinen soijamaito ja vehnäjauhoja pari desiä. Olen juuri nyt todella köyhä eikä ruuan heittäminen roskiin ole koskaan kuulunut tapoihini vaikka kyse olisi minulle epäterveellisestä ruoasta, joten syön ne pois tulevien parin viikon aikana enkä sen jälkeen osta uusia tilalle ennen kuin olen todella todennut, että sokeri ja jauhot eivät ole merkittävästi elämänlaatuuni vaikuttava tekijä.
En nyt puhu gluteenittomuudesta, koska en koe täysjyvätuotteita tai ruista ongelmakseni. Mikäli sokerista luovuttuani olen vielä väsynyt ja turvoksissa, saatan miettiä sitäkin, mutta nyt toistaiseksi heivaan vain nuo.
Koska liian tiukat päätökset eivät ikinä pidä, suunnitelmassani on aukko. Juhliminen. Aion juoda alkoholia juuri niin paljon kuin huvittaa ja syödä humalassa ja krapulassa mielin määrin irtokarkkeja ja patonkia, mikäli sellaisia on tarjilla. Päätin myös, että vaikka pyrin ostamaan alkoholini mahdollisimman vähäsokerisena vaihtoehtona, en ala kieltäytyä edes pahimmista sokeriliemistä kuten likööristä tai siideristä. Joka tapauksessa olen juomista seuraavana päivänä tokkurainen ja väsynyt, joten muutama snapsi tai keksi sinne tai tänne ei muuta asiaa. Ja osaanpa taas krapulasta toivuttuani nauttia terveellisistä elintavoistani, kun olen saanut kokea, millaiseksi väärä ruoka ja juoma oloni tekevät.
Eikä juhlimisen tietenkään tarvitse tarkoittaa pelkästään ryyppäämistä! Aion syödä hyvällä omallatunnolla kakkua ja leivonnaisia myös selvin päin, jos joku on jotakin vegaanista minua varten valmistanut. En vain enää aio ostaa sellaisia asioita itse. Voin hyvin tarjota omissa juhlissani kasviksia ja dippiä epäterveellisten herkkujen sijaan.
Toivon mukaan tämä asia pysyy nyt aktiivisesti mielessäni pidempään kuin yhden vuorokauden ja voin jo viikon - parin päästä tulla päivittämään, miltä tuntuu tarjota elimistölleen vain sitä aidosti ravitsevaa ja hellivää ruokaa.
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Kofeiinilakko ja entistä tiedostavampi ruokavalio
Päätin tänään aloittaa viikon mittaisen kofeiinipaaston. Tavallisesti aloitan aamuni puolen litran teemukillisella ja iltapäivän aikana täytän mukini vähintään kerran. Viime viikkoina olen myös juonut yhä enemmän kahvia, josta voi pidemmän päälle kehittyä ikävä riippuvuutta aiheuttava tapa.
En tiedä, miten tämä tulee vaikuttamaan minuun, koska en ole ikinä kokenut minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita teen tai kahvin juomisesta. Suurin eroahdistus syntyy varmasti lämpimän juoman menetyksestä, sillä en aio korvata ainakaan kaikkia aikaisempia teeannoksiani yrttiteellä tai haudukkeilla.
Kerron viikon päästä, alkoiko päätä särkeä tai suorituskyky heikentyä - tai kasvaa!
Ruokavaliota olen muuttamassa sen verran, että alan harrastaa karkkipäivää. Se saattaa kuulostaa typerältä, koska makeisten tai muiden herkkujen syöminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma ja nykyään olen melkein kokonaan karsinut ne elämästäni. Syy tähän päätökseen onkin viimeaikaisen stressin herättämät mieliteot, joita olen ehtinyt muutaman kuukauden aikana ruokkia jo kuivatuilla hedelmillä, irtokarkeilla ja suoraan purkista nautitulla hillolla. Uskon, että määritellessäni itselleni karkkipäivän, kykenen siirtämään kaikki mieliteot yhteen päivään ja karsimaan näin turhia ostoksia (rahanmenoa) ja turhaa napostelua (joka pilaa hyvän ateriarytmin ja ruokavalion). Vielä en ole lyönyt lukkoon minulle sopivaa päivää, mutta joku selkeä "kuukauden ensimmäinen perjantai"-tyyppinen ratkaisu voisi olla hyvä. Viikottaista en herkkupäivästäni todellakaan ole tekemässä.
Toinen ruokaa koskeva päätökseni on Raakaa rakkautta -blogin Jennyn kirjoituksen herättämä innostus kokeilla gluteenitonta ja sokeritonta ruokavaliota. Olen huomannut, että epäterveellinen ruoka vaikuttaa kasvojeni ihoon negatiivisesti, mutten ole koskaan kokeillut olla ilman täysjyväviljoja. En missään nimessä ole luopumassa niistä, ellei gluteenipaasto sitten mullista elämääni, mutta muutaman viikon kokeilusta tuskin voi olla mitään haittaakaan. Tämä kokeilu saa odottaa alkamistaan vielä hetken, sillä minulla on jääkaapissa kattilallinen makaronia ja kuivakaapeissa nuudeleita, jauhoja ja sokereita jotka haluan ensin käyttää loppuun. On helpompi aloittaa kokonaan tyhjältä pöydältä, kun puolivanhentuneet raesokerit ja mannasuurimot eivät pompi silmille. Vielä en kyllä ole keksinyt, mitä leivon tomusokerista ja muutamasta ruokalusikallisesta korppujauhoja...
En tiedä, miten tämä tulee vaikuttamaan minuun, koska en ole ikinä kokenut minkäänlaisia fyysisiä vieroitusoireita teen tai kahvin juomisesta. Suurin eroahdistus syntyy varmasti lämpimän juoman menetyksestä, sillä en aio korvata ainakaan kaikkia aikaisempia teeannoksiani yrttiteellä tai haudukkeilla.
Kerron viikon päästä, alkoiko päätä särkeä tai suorituskyky heikentyä - tai kasvaa!
Ruokavaliota olen muuttamassa sen verran, että alan harrastaa karkkipäivää. Se saattaa kuulostaa typerältä, koska makeisten tai muiden herkkujen syöminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma ja nykyään olen melkein kokonaan karsinut ne elämästäni. Syy tähän päätökseen onkin viimeaikaisen stressin herättämät mieliteot, joita olen ehtinyt muutaman kuukauden aikana ruokkia jo kuivatuilla hedelmillä, irtokarkeilla ja suoraan purkista nautitulla hillolla. Uskon, että määritellessäni itselleni karkkipäivän, kykenen siirtämään kaikki mieliteot yhteen päivään ja karsimaan näin turhia ostoksia (rahanmenoa) ja turhaa napostelua (joka pilaa hyvän ateriarytmin ja ruokavalion). Vielä en ole lyönyt lukkoon minulle sopivaa päivää, mutta joku selkeä "kuukauden ensimmäinen perjantai"-tyyppinen ratkaisu voisi olla hyvä. Viikottaista en herkkupäivästäni todellakaan ole tekemässä.
Toinen ruokaa koskeva päätökseni on Raakaa rakkautta -blogin Jennyn kirjoituksen herättämä innostus kokeilla gluteenitonta ja sokeritonta ruokavaliota. Olen huomannut, että epäterveellinen ruoka vaikuttaa kasvojeni ihoon negatiivisesti, mutten ole koskaan kokeillut olla ilman täysjyväviljoja. En missään nimessä ole luopumassa niistä, ellei gluteenipaasto sitten mullista elämääni, mutta muutaman viikon kokeilusta tuskin voi olla mitään haittaakaan. Tämä kokeilu saa odottaa alkamistaan vielä hetken, sillä minulla on jääkaapissa kattilallinen makaronia ja kuivakaapeissa nuudeleita, jauhoja ja sokereita jotka haluan ensin käyttää loppuun. On helpompi aloittaa kokonaan tyhjältä pöydältä, kun puolivanhentuneet raesokerit ja mannasuurimot eivät pompi silmille. Vielä en kyllä ole keksinyt, mitä leivon tomusokerista ja muutamasta ruokalusikallisesta korppujauhoja...
torstai 29. tammikuuta 2015
8 kassillista vaatteita ja yksi kassillinen elokuvia
Eteisessäni on tällä hetkellä mieletön muovipussivyöry odottamassa vanhempien luokse viemistä. Toivon, ettei äiti pyörry, kun näkee, millaisen määrän roinaa olen viemässä kotiin säilytykseen. Onneksi talo on kuitenkin iso ja minulla on siellä edelleen oma huone, jossa saan lelujani ja ylimääräisiä vaatteitani säilöä. Tuntuu tavallaan väärältä omistaa tavaraa, jota en kuitenkaan käytä, mutta toisaalta olisi yhtä väärää luopua minulle rakkaista muistoista, jotka kaiken lisäksi tulevat vielä käyttöön joko minun omilleni tai sukulaisteni lapsille.
Lajitellessani tavaraa olen joutunut miettimään, mikä todella on tarpeellista. Tarvitsenko pyörövatkaimen lisäksi tavallisen vatkaimen? Tuoko drinkkilasi oikeasti mitään lisäarvoa kesällä blendatulle jäähilejuomalle vai olisiko se yhtä hyvää arkisesta maitolasista? Onko vanhoja opiskelumateriaaleja oikeasti järkevää säästää, kun en ole vielä kertaakaan palannut edes ensimmäisen vuoden muistiinpanoihin? Luopuisinko jäätelökoneesta, vaikka sen avulla saan tehtyä moninkertaisesti edullisempaa vegejäätelöä monin verroin terveellisemmistä aineksista?
No viimeinen kysymys on tietenkin helppo. Totta kai minun tulee luopua maailman suurimmasta turhakkeesta. Mutta koska sitä säilytetään pakastimessa ja minun arkkupakastimessani on aina tilaa, onko typerää luopua mukavasta, mutta elämääni haittaamattomasta esineestä vain siksi, että voisin sanoa luopuneeni siitä?
Karsiminen jatkukoon. Ja uudet tavarat pysykööt poissa.
P.S. Käytin tässä merkinnässä neljä kertaa kiellettyä konditionaalia. Aika huonosti menee. Vai onko tärkeämpää sittenkin tiedostaminen kuin orjallinen itse määritettyjen sääntöjen noudattaminen?
Lajitellessani tavaraa olen joutunut miettimään, mikä todella on tarpeellista. Tarvitsenko pyörövatkaimen lisäksi tavallisen vatkaimen? Tuoko drinkkilasi oikeasti mitään lisäarvoa kesällä blendatulle jäähilejuomalle vai olisiko se yhtä hyvää arkisesta maitolasista? Onko vanhoja opiskelumateriaaleja oikeasti järkevää säästää, kun en ole vielä kertaakaan palannut edes ensimmäisen vuoden muistiinpanoihin? Luopuisinko jäätelökoneesta, vaikka sen avulla saan tehtyä moninkertaisesti edullisempaa vegejäätelöä monin verroin terveellisemmistä aineksista?
No viimeinen kysymys on tietenkin helppo. Totta kai minun tulee luopua maailman suurimmasta turhakkeesta. Mutta koska sitä säilytetään pakastimessa ja minun arkkupakastimessani on aina tilaa, onko typerää luopua mukavasta, mutta elämääni haittaamattomasta esineestä vain siksi, että voisin sanoa luopuneeni siitä?
Karsiminen jatkukoon. Ja uudet tavarat pysykööt poissa.
P.S. Käytin tässä merkinnässä neljä kertaa kiellettyä konditionaalia. Aika huonosti menee. Vai onko tärkeämpää sittenkin tiedostaminen kuin orjallinen itse määritettyjen sääntöjen noudattaminen?
tiistai 27. tammikuuta 2015
Päivitys minimalismihaasteeseen
Olen tämään kuun ajan yrittänyt tietoisesti kuluttaa kotoani löytyviä asioita loppuun. Aloitin helpoimmista eli pakastimesta ja kuivakaapista. Ensimmäinen tavoitteeni oli olla täydellisessä ostolakossa, mutta ensin sorruin hedelmiin ja sen jälkeen kaurahiutaleisiin, koska yrityksistä huolimatta en pysty aloittamaan aamuani millään muulla ruoalla. Pienistä ostoksistani huolimatta kuivakaapista on lähtenyt useampi lasipurkki kierrätykseen (varastoin kuivamuonani lasipurkkeihin) ja ylimmäinen hylly ammottaa jo kokonaan tyhjänä. Myös maustekaappiin saisi järjesteltyä ainakin yhden tyhjän hyllyn, vaikka pahimmillaan kaikki mausteet eivät ole mahtuneet sinne.
Toisena aloin loppuunkuluttaa aikakauslehtiä. Minulla on erilaisia naistenlehtiä, Vegaaniliiton julkaisuja ja Kuukausiliitteitä suunnilleen metrin korkuinen pino. Osan lehdistä olen lukenut kannesta kanteen ilmestysmishetkellään, mutta etenkin tämänvuotisista lehdistä suurimman osan olen vain selaillut nopeasti. Säästäväisenä ihmisenä olen ajatellut, että lehtiä voi joskus lomalla olla kiva selailla tai että niistä voi askarrella jotakin, vaikka aarrekkarttoja tai mosaiikkirunoutta. Nyt olen kuitenkin viimein tullut siihen tulokseen, että lehdet saavat mennä ja jos joskus innostun askartelemaan, haen sitten materiaalit keräyslaatikoista.
Koska kuitenkin pidän lehtien lukemisesta ja siitä, että saan lukea syödessäni, olen alkanut nyt lukea lehtiä oikein urakalla. En tiedä, kuinka monta viikkoa tai kuukautta menee koko kasan tyhjentämiseen, mutta ainakin edistyn useamman lehden päivävauhtia. Ja ne luetut olen kantanut suoraan paperinkeräykseen!
Kolmas projektini on käyttää loppuun kaikki hygieniatuotteet. Tässä kohtaa on pakko myöntää, että olen äärimmäisen epäkiinnostunut ihoni hyvinvoinnista ja ulkonäöstä. Olen ollut pitkiä aikoja käyttämättä kasvojenpesuaineita, kosteusvoiteita, hiustenhoitoainetta ja kaikkia ylimääräisiä kauneustuotteita kuten kuorintavoidetta tai hiuslakkaa. Olen kuitenkin saanut sellaisia lahjaksi sekä vielä kotona asuessani että omille muutettuani. Aina muistaessani olen niitä käyttänyt, mutten koskaan tehnyt esimerkiksi kosteusvoiteesta tietoista rutiinia. Nyt tavoitteeni on kuitenkin päästä eroon kaikista purnukoista ja saippuapaloista ja jatkaa sen jälkeen elämää mahdollisimman karsitulla purnukkakokoonpanolla. Haaveilen saippuapalasta, joka kävisi sekä kasvoille, vartalolle että hiuksille ja olisi vielä vegaaninen ja kosteuttava. Todennäköisesti sellaista supertuotetta ei ole edes olemassa varsinkin kun hiukseni ovat hyvin rasvoittuvat eivätkä kaipaa kosteuttavaa shampoota, mutta aion yrittää etsiä.
Neljäs tavoite koskee ongelmista suurinta eli vaatteita. Käyn nyt vaatteitani läpi todella tarkalla seulalla ja valitsen mahdollisimman monipuolisen, mutta käytännöllisen setin, jolla pärjään parista viikosta kuukauteen. Noin pitkä aika siksi, että saisin pestyä täysiä koneellisia, vaikka käytänkin paljon sekä tummia että vaaleita vaatteita, joita ei voi pestä yhdessä.
Kaikki loput vaatteet vien varastoon, josta haen vaatteita käyttöön vasta, kun joku käytössä olevista on kulunut loppuun ja leikattu siivousräteiksi. En usko tavoitteeni olevan ollenkaan mahdoton, koska käytän paljon samankaltaisia perusvaatteita, joista monet ovat jo todella kuluneita. Esimerkiksi monen topin tai trikoopaidan kohdalla mietin usein, pitäisikö siitä jo luopua, mutta en raaski, ennen kuin on pakko. Toivon, että ahkeralla käytöllä melkein-rikkinäiset paidat viimein pääsisivät tiensä päähän ja saisivat onnellisina lentää roskiin vasta kaikkensa annettuaan.
maanantai 19. tammikuuta 2015
Hyvästi konditionaali
Eilen makasin olohuoneen lattialla väsyneenä ja surkeana, miettimässä, että minun pitäisi joogata ja pitäisi lukea tenttiin ja pitäisi tehdä jotain järkevää eikä vain lojua ja tuijottaa aivottomana tv-ohjelmaa, johon en edes jaksa keskittyä. Sitten tajusin, että ei minun oikeasti pidä yhtään mitään. Ehdin hyvin lukea tenttikirjan arkipäivinä, ketään ei kiinnosta käytänkö sunnuntai-iltapäiväni lojumiseen vai maailmankirjallisuuden klassikoiden kahlaamiseen ja jooga kuten muutakin liikuntaa olin kuluneella viikolla harrastanut jo yli tavoitteideni. Yritin miettiä, mistä tuo konditionaalipaholainen taas ilmestyi ajatuksiini? Se on pahempi kaikkia sisaruksiaan. Ei ole yhtään paha sanoa "minun pitää nyt lukea tenttikirjaa" tai "minä luen nyt tenttiin" ja sitten vain tehdä se. Erityisen suuri vaikutus tapaluokalla on, kun puhuu muille ihmisille. Jokainen varmaan tietää, että illanistujaisissa lausuttu "pitäisi mennä nukkumaan" on sama kuin "en halua lähteä, maanitelkaa minut jäämään" toisin kuin "minä lähden", johon esitettyihin vastaväitteisiin on helppo reagoida toistamalla varmaa ja vankkaa päätöstä.
Uskon, että suurin osta stressistäni johtuu siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Loppujen lopuksi niin kovin harva asia on välttämätön. Saatan päivätolkulla ahdistua siitä, että pitäisi kirjoittaa essee, mutta lopulta kun kirjoitan sen tuntia ennen deadlinea, siitä tulee ihan yhtä hyvä kuin siitä olisi tullut ilman monen päivän ahdistumista ja siirtämistä.
Totta kai suunnitelmat aina helpottavat elämää ja on todennäköisempää, että essee tulee tehdyksi ajallaan, kun sen kirjoittamisen pitää mielessä, mutta on eri asia jossitella ja aiheuttaa itselleen turhaa mielipahaa kuin todella
Niinpä näiden alkulätinöiden päätteeksi minä aion nyt luopua konditionaalista! En tiedä, onko tämä aivan mahdoton haaste, mutta siihen pyrin.
Uskon, että tämä auttaa myös elämään hetkessä ja lopettamaan turhat "jos olisin terve"-tyyliset ajatusleikit. Totta kai joskus on kiva pohtia, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa tai saisi unelmiensa kodin, mutta liian ahkeraan leikittynä sellainen vaikeuttaa todellisuuden arvostamista. On parempi ajatella "kun olen terve", koska se auttaa myös pitämään mielessä ne asiat, jotka suunnitelma toteutakseen vaatii.
Uskon, että suurin osta stressistäni johtuu siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Loppujen lopuksi niin kovin harva asia on välttämätön. Saatan päivätolkulla ahdistua siitä, että pitäisi kirjoittaa essee, mutta lopulta kun kirjoitan sen tuntia ennen deadlinea, siitä tulee ihan yhtä hyvä kuin siitä olisi tullut ilman monen päivän ahdistumista ja siirtämistä.
Totta kai suunnitelmat aina helpottavat elämää ja on todennäköisempää, että essee tulee tehdyksi ajallaan, kun sen kirjoittamisen pitää mielessä, mutta on eri asia jossitella ja aiheuttaa itselleen turhaa mielipahaa kuin todella
Niinpä näiden alkulätinöiden päätteeksi minä aion nyt luopua konditionaalista! En tiedä, onko tämä aivan mahdoton haaste, mutta siihen pyrin.
Uskon, että tämä auttaa myös elämään hetkessä ja lopettamaan turhat "jos olisin terve"-tyyliset ajatusleikit. Totta kai joskus on kiva pohtia, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa tai saisi unelmiensa kodin, mutta liian ahkeraan leikittynä sellainen vaikeuttaa todellisuuden arvostamista. On parempi ajatella "kun olen terve", koska se auttaa myös pitämään mielessä ne asiat, jotka suunnitelma toteutakseen vaatii.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Ortoreksiaa vai terveellisiä valintoja?
Läheisin ihmiseni sanoo välillä ruokavaliotani ortorektiseksi, koska syön niin terveellisesti. Se on todella helppoa, koska köyhänä vegaanina olen lähes kaikkien eines- ja pikaruokien, herkkujen, kasvimaitovalmisteiden ja runsassuolaisten valmiskastikkeiden ulottumattomissa. Jos saan käydä kaupassa jonkun toisen laskuun, ostan lähes yksinomaan tuoreita kasviksia ja hedelmiä, joita en omalla budjetillani ikinä saa tarpeeksi.
Siitä huolimatta ruokavaliossani on ongelmia. Ensinnäkin olen sitä mieltä, etten tarvitse niin paljon ruokaa, mitä nyt syön. Minulla ei ole tarvetta ylläpitää kehossani minkäänlaista vararavintoa tai muutenkaan olla seitsemänä päivänä viikossa täydellisesti ravittu. Eikä se päätös ole ulkonäkökeskeinen, vaikka laihtuminen tietenkin ulkonäköön vaikuttaakin. Olen täydellisen tyytyväinen nykyiseen olemukseeni, mutta samalla minua häiritsee tieto siitä, että jokainen kehoni kilo vaatii ravintoa. Jos olisin vaikka viisi kiloa kevyempi, voisin syödä vähemmän ja kuormittaa maapalloa vähemmän ja auttaa säästyneillä ruokarahoilla nälästä kärsiviä ihmisiä tai eläimiä enemmän. Tällainen ajattelutapa saattaa kuulostaa överiltä maailmanpelastushörhöilyltä, mutta on minulle itsestäänselvää.
Osittain haluni syödä vain tarpeideni verran lisää myös haluttomuuttani syödä turhia asioita, kuten valkoisia jauhoja tai karkkeja. Miksi käyttäisin rahaa lisäaineisiin ja sokeriin, kun voisin käyttää murto-osan niistä rahoista linsseihin ja ruokkia säästyneillä rahoilla yhden espanjalaisen kulkukoiran?
Tällainen välttämättömyysaate menee helposti överiksi ja johtaa siihen, että syön vain Lidlin halvinta pastaa ja itse keitettyjä papuja, joten olen ottanut avukseni ruokapäiväkirjan. Syötän ateriani ilmaiseen ruokapäiväkirjaan niin kauan, kunnes olen löytänyt itselleni sopivan ravitsemuksen rungon. Ohjelma näyttää, onko ruoassani tarpeeksi proteiinia, rasvoja, kasviksia ja kuitua. Palautteen perusteella minun on helppo syödä seuraavana päivänä vähän paremmin ja verrata yleistä oloani päiväkirjan antamiin tuloksiin. Muutaman päivän perusteella voin sanoa, että hyvin toimii! Alan sisäistää tietoja siitä, mitä pitää syödä enemmän ja mitä vähemmän ja löytää kultaista keskitietä pihistelyn ja terveellisyyden välillä. Toistaiseksi suurimmat ongelmani ovat rasvan saanti ja kalorit. Molemmat korjaantuisivat runsaasti energiaa ja hyviä rasvoja sisältävillä siemenillä ja pähkinöillä, mutta on eri asia tietää se kuin muistaa heittää niitä ruokien sekaan!
Toinen tapani olla parempi ja terveempi ihminen on pitää paastopäivä kerran viikossa. Suurin syy sille on lepääminen, sillä minun on todella vaikea asettua aloilleni ja lopettaa jatkuva puhuminen, tavaroiden järjesteleminen, urheilemisesta haaveileminen ja yleinen häsääminen. Kun energia on minimissä, rauhoittuminen on paljon helpompaa. Ensimmäisen paastopäivän pitäneenä voin kertoa, että idea on toistaiseksi toiminut juuri niin hyvin, kuin sen pitäisikin. Olin onnellisena kotona koko päivän ja jaksoin katsoa televisiota ja lukea kirjaa ilman jatkuvaa "vitsi kun voisi lähteä lenkille, pitäisikö pestä pyykkiä, leipoisinko sämpylöitä, opiskelisinko valmiiksi ensi viikon asioita"-tyylistä ajatusmyrskyä päässäni. Uskon, että kun opettelen rauhoittumaan ensin paaston avustuksella, osaan myöhemmin rauhoittua myös ilman poppakonsteja silloinkin, kun maha on täynnä ruokaa. Toivon, etten joutuisi heti lopettamaan paastoamista laihtumisen takia. Toistaiseksi minulla on vielä varaa pudottaa monta kiloa, joten se murhe ei ole onneksi ajankohtainen.
Tässä tuli ehkä kaikki uudet toimintasuunnitelmani kohti parempaa elämää. Kuulostaako pahalta? Överiltä? Hyvältä?
Siitä huolimatta ruokavaliossani on ongelmia. Ensinnäkin olen sitä mieltä, etten tarvitse niin paljon ruokaa, mitä nyt syön. Minulla ei ole tarvetta ylläpitää kehossani minkäänlaista vararavintoa tai muutenkaan olla seitsemänä päivänä viikossa täydellisesti ravittu. Eikä se päätös ole ulkonäkökeskeinen, vaikka laihtuminen tietenkin ulkonäköön vaikuttaakin. Olen täydellisen tyytyväinen nykyiseen olemukseeni, mutta samalla minua häiritsee tieto siitä, että jokainen kehoni kilo vaatii ravintoa. Jos olisin vaikka viisi kiloa kevyempi, voisin syödä vähemmän ja kuormittaa maapalloa vähemmän ja auttaa säästyneillä ruokarahoilla nälästä kärsiviä ihmisiä tai eläimiä enemmän. Tällainen ajattelutapa saattaa kuulostaa överiltä maailmanpelastushörhöilyltä, mutta on minulle itsestäänselvää.
Osittain haluni syödä vain tarpeideni verran lisää myös haluttomuuttani syödä turhia asioita, kuten valkoisia jauhoja tai karkkeja. Miksi käyttäisin rahaa lisäaineisiin ja sokeriin, kun voisin käyttää murto-osan niistä rahoista linsseihin ja ruokkia säästyneillä rahoilla yhden espanjalaisen kulkukoiran?
Tällainen välttämättömyysaate menee helposti överiksi ja johtaa siihen, että syön vain Lidlin halvinta pastaa ja itse keitettyjä papuja, joten olen ottanut avukseni ruokapäiväkirjan. Syötän ateriani ilmaiseen ruokapäiväkirjaan niin kauan, kunnes olen löytänyt itselleni sopivan ravitsemuksen rungon. Ohjelma näyttää, onko ruoassani tarpeeksi proteiinia, rasvoja, kasviksia ja kuitua. Palautteen perusteella minun on helppo syödä seuraavana päivänä vähän paremmin ja verrata yleistä oloani päiväkirjan antamiin tuloksiin. Muutaman päivän perusteella voin sanoa, että hyvin toimii! Alan sisäistää tietoja siitä, mitä pitää syödä enemmän ja mitä vähemmän ja löytää kultaista keskitietä pihistelyn ja terveellisyyden välillä. Toistaiseksi suurimmat ongelmani ovat rasvan saanti ja kalorit. Molemmat korjaantuisivat runsaasti energiaa ja hyviä rasvoja sisältävillä siemenillä ja pähkinöillä, mutta on eri asia tietää se kuin muistaa heittää niitä ruokien sekaan!
Toinen tapani olla parempi ja terveempi ihminen on pitää paastopäivä kerran viikossa. Suurin syy sille on lepääminen, sillä minun on todella vaikea asettua aloilleni ja lopettaa jatkuva puhuminen, tavaroiden järjesteleminen, urheilemisesta haaveileminen ja yleinen häsääminen. Kun energia on minimissä, rauhoittuminen on paljon helpompaa. Ensimmäisen paastopäivän pitäneenä voin kertoa, että idea on toistaiseksi toiminut juuri niin hyvin, kuin sen pitäisikin. Olin onnellisena kotona koko päivän ja jaksoin katsoa televisiota ja lukea kirjaa ilman jatkuvaa "vitsi kun voisi lähteä lenkille, pitäisikö pestä pyykkiä, leipoisinko sämpylöitä, opiskelisinko valmiiksi ensi viikon asioita"-tyylistä ajatusmyrskyä päässäni. Uskon, että kun opettelen rauhoittumaan ensin paaston avustuksella, osaan myöhemmin rauhoittua myös ilman poppakonsteja silloinkin, kun maha on täynnä ruokaa. Toivon, etten joutuisi heti lopettamaan paastoamista laihtumisen takia. Toistaiseksi minulla on vielä varaa pudottaa monta kiloa, joten se murhe ei ole onneksi ajankohtainen.
Tässä tuli ehkä kaikki uudet toimintasuunnitelmani kohti parempaa elämää. Kuulostaako pahalta? Överiltä? Hyvältä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)