Hyvästi konditionaali

Eilen makasin olohuoneen lattialla väsyneenä ja surkeana, miettimässä, että minun pitäisi joogata ja pitäisi lukea tenttiin ja pitäisi tehdä jotain järkevää eikä vain lojua ja tuijottaa aivottomana tv-ohjelmaa, johon en edes jaksa keskittyä. Sitten tajusin, että ei minun oikeasti pidä yhtään mitään. Ehdin hyvin lukea tenttikirjan arkipäivinä, ketään ei kiinnosta käytänkö sunnuntai-iltapäiväni lojumiseen vai maailmankirjallisuuden klassikoiden kahlaamiseen ja jooga kuten muutakin liikuntaa olin kuluneella viikolla harrastanut jo yli tavoitteideni. Yritin miettiä, mistä tuo konditionaalipaholainen taas ilmestyi ajatuksiini? Se on pahempi kaikkia sisaruksiaan. Ei ole yhtään paha sanoa "minun pitää nyt lukea tenttikirjaa" tai "minä luen nyt tenttiin" ja sitten vain tehdä se. Erityisen suuri vaikutus tapaluokalla on, kun puhuu muille ihmisille. Jokainen varmaan tietää, että illanistujaisissa lausuttu "pitäisi mennä nukkumaan" on sama kuin "en halua lähteä, maanitelkaa minut jäämään" toisin kuin "minä lähden", johon esitettyihin vastaväitteisiin on helppo reagoida toistamalla varmaa ja vankkaa päätöstä.

Uskon, että suurin osta stressistäni johtuu siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Loppujen lopuksi niin kovin harva asia on välttämätön. Saatan päivätolkulla ahdistua siitä, että pitäisi kirjoittaa essee, mutta lopulta kun kirjoitan sen tuntia ennen deadlinea, siitä tulee ihan yhtä hyvä kuin siitä olisi tullut ilman monen päivän ahdistumista ja siirtämistä.

Totta kai suunnitelmat aina helpottavat elämää ja on todennäköisempää, että essee tulee tehdyksi ajallaan, kun sen kirjoittamisen pitää mielessä, mutta on eri asia jossitella ja aiheuttaa itselleen turhaa mielipahaa kuin todella

Niinpä näiden alkulätinöiden päätteeksi minä aion nyt luopua konditionaalista! En tiedä, onko tämä aivan mahdoton haaste, mutta siihen pyrin.

Uskon, että tämä auttaa myös elämään hetkessä ja lopettamaan turhat "jos olisin terve"-tyyliset ajatusleikit. Totta kai joskus on kiva pohtia, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa tai saisi unelmiensa kodin, mutta liian ahkeraan leikittynä sellainen vaikeuttaa todellisuuden arvostamista. On parempi ajatella "kun olen terve", koska se auttaa myös pitämään mielessä ne asiat, jotka suunnitelma toteutakseen vaatii.