Uusi vuosi ja tunnustuksia

Uusi vuoteni alkaa vihreällä roomanlehtisalaatti-banaanismoothiella ja blogin kirjoittamisella. Sopisin shaalini kanssa hyvin naistenlehden kanteen esimerkiksi siitä, että uusi elämä pitää aloittaa heti eikä huomenna ja että elämäntapamuutoksia helpottaa blogin kirjoittaminen.

Siksi onkin tunnustettava, että huolimatta kaikista aiemmista puheistani ja suunnitelmistani epäonnistuin täysin elämän yksinkertaistamisessa. Sairastuin ylikuntoon, burn outiin, rasitusvammoihin ja kaamosmasennukseen kaikkiin sekaisin ja samaan aikaan, toisiin lievemmin ja toisiin vakavammin. Olin monta viikkoa täysin toimintakyvytön ja makasin vaan sängyssä hajamielinen televisiontuijotus ainoana viihteenäni. 

Siitä voisi päätellä, että en minä kovin hyvä ole organisoimaan asioitani ja elämääni. Vaikeampi juttu onkin selvittää, mikä oikeasti on tärkeää ja mihin energia kannattaa käyttää. Selvästi valitsin syksyllä aivan liian monta asiaa tärkeiksi ja jatkossa pitää kyetä karsimaan. 

Toivon, että pääsen vielä askeettiseen kolooni asumaan. Olisi helpompaa keskittyä olennaiseen, kun häiriötekijöitä ei olisi. Vai onko se vain epätoivoinen yritys järjestellä maailma käsiteltävään muotoon? Kasvaisiko kuilu ostoskeskusihmisten ja erakkominän välille liian suureksi, jos karsisin elämästäni kaiken ei-ehdottoman-välttämättömän? Monille niin on käynyt. Minusta olisi pelottavaa, jos en pystyisi käymään ruokakaupassa tai vaatekaupassa ahdistumatta paniikkikohtaukseen asti. 

Ehkä sellaiseen tarvitaan vähän enemmän kuin askeettisesti sisustettu opiskelija-asunto. Ehkä erämökki kinttupolun päässä ja epäsosiaalinen etätyö. Niitä asioita minulta ei löydy, vaikka välillä haluaisinkin.