Ortoreksiaa vai terveellisiä valintoja?

Läheisin ihmiseni sanoo välillä ruokavaliotani ortorektiseksi, koska syön niin terveellisesti. Se on todella helppoa, koska köyhänä vegaanina olen lähes kaikkien eines- ja pikaruokien, herkkujen, kasvimaitovalmisteiden ja runsassuolaisten valmiskastikkeiden ulottumattomissa. Jos saan käydä kaupassa jonkun toisen laskuun, ostan lähes yksinomaan tuoreita kasviksia ja hedelmiä, joita en omalla budjetillani ikinä saa tarpeeksi.

Siitä huolimatta ruokavaliossani on ongelmia. Ensinnäkin olen sitä mieltä, etten tarvitse niin paljon ruokaa, mitä nyt syön. Minulla ei ole tarvetta ylläpitää kehossani minkäänlaista vararavintoa tai muutenkaan olla seitsemänä päivänä viikossa täydellisesti ravittu. Eikä se päätös ole ulkonäkökeskeinen, vaikka laihtuminen tietenkin ulkonäköön vaikuttaakin. Olen täydellisen tyytyväinen nykyiseen olemukseeni, mutta samalla minua häiritsee tieto siitä, että jokainen kehoni kilo vaatii ravintoa. Jos olisin vaikka viisi kiloa kevyempi, voisin syödä vähemmän ja kuormittaa maapalloa vähemmän ja auttaa säästyneillä ruokarahoilla nälästä kärsiviä ihmisiä tai eläimiä enemmän. Tällainen ajattelutapa saattaa kuulostaa överiltä maailmanpelastushörhöilyltä, mutta on minulle itsestäänselvää.

Osittain haluni syödä vain tarpeideni verran lisää myös haluttomuuttani syödä turhia asioita, kuten valkoisia jauhoja tai karkkeja. Miksi käyttäisin rahaa lisäaineisiin ja sokeriin, kun voisin käyttää murto-osan niistä rahoista linsseihin ja ruokkia säästyneillä rahoilla yhden espanjalaisen kulkukoiran?

Tällainen välttämättömyysaate menee helposti överiksi ja johtaa siihen, että syön vain Lidlin halvinta pastaa ja itse keitettyjä papuja, joten olen ottanut avukseni ruokapäiväkirjan. Syötän ateriani ilmaiseen ruokapäiväkirjaan niin kauan, kunnes olen löytänyt itselleni sopivan ravitsemuksen rungon. Ohjelma näyttää, onko ruoassani tarpeeksi proteiinia, rasvoja, kasviksia ja kuitua. Palautteen perusteella minun on helppo syödä seuraavana päivänä vähän paremmin ja verrata yleistä oloani päiväkirjan antamiin tuloksiin. Muutaman päivän perusteella voin sanoa, että hyvin toimii! Alan sisäistää tietoja siitä, mitä pitää syödä enemmän ja mitä vähemmän ja löytää kultaista keskitietä pihistelyn ja terveellisyyden välillä. Toistaiseksi suurimmat ongelmani ovat rasvan saanti ja kalorit. Molemmat korjaantuisivat runsaasti energiaa ja hyviä rasvoja sisältävillä siemenillä ja pähkinöillä, mutta on eri asia tietää se kuin muistaa heittää niitä ruokien sekaan!

Toinen tapani olla parempi ja terveempi ihminen on pitää paastopäivä kerran viikossa. Suurin syy sille on lepääminen, sillä minun on todella vaikea asettua aloilleni ja lopettaa jatkuva puhuminen, tavaroiden järjesteleminen, urheilemisesta haaveileminen ja yleinen häsääminen. Kun energia on minimissä, rauhoittuminen on paljon helpompaa. Ensimmäisen paastopäivän pitäneenä voin kertoa, että idea on toistaiseksi toiminut juuri niin hyvin, kuin sen pitäisikin. Olin onnellisena kotona koko päivän ja jaksoin katsoa televisiota ja lukea kirjaa ilman jatkuvaa "vitsi kun voisi lähteä lenkille, pitäisikö pestä pyykkiä, leipoisinko sämpylöitä, opiskelisinko valmiiksi ensi viikon asioita"-tyylistä ajatusmyrskyä päässäni. Uskon, että kun opettelen rauhoittumaan ensin paaston avustuksella, osaan myöhemmin rauhoittua myös ilman poppakonsteja silloinkin, kun maha on täynnä ruokaa. Toivon, etten joutuisi heti lopettamaan paastoamista laihtumisen takia. Toistaiseksi minulla on vielä varaa pudottaa monta kiloa, joten se murhe ei ole onneksi ajankohtainen.

Tässä tuli ehkä kaikki uudet toimintasuunnitelmani kohti parempaa elämää. Kuulostaako pahalta? Överiltä? Hyvältä?