Eteisessäni on tällä hetkellä mieletön muovipussivyöry odottamassa vanhempien luokse viemistä. Toivon, ettei äiti pyörry, kun näkee, millaisen määrän roinaa olen viemässä kotiin säilytykseen. Onneksi talo on kuitenkin iso ja minulla on siellä edelleen oma huone, jossa saan lelujani ja ylimääräisiä vaatteitani säilöä. Tuntuu tavallaan väärältä omistaa tavaraa, jota en kuitenkaan käytä, mutta toisaalta olisi yhtä väärää luopua minulle rakkaista muistoista, jotka kaiken lisäksi tulevat vielä käyttöön joko minun omilleni tai sukulaisteni lapsille.
Lajitellessani tavaraa olen joutunut miettimään, mikä todella on tarpeellista. Tarvitsenko pyörövatkaimen lisäksi tavallisen vatkaimen? Tuoko drinkkilasi oikeasti mitään lisäarvoa kesällä blendatulle jäähilejuomalle vai olisiko se yhtä hyvää arkisesta maitolasista? Onko vanhoja opiskelumateriaaleja oikeasti järkevää säästää, kun en ole vielä kertaakaan palannut edes ensimmäisen vuoden muistiinpanoihin? Luopuisinko jäätelökoneesta, vaikka sen avulla saan tehtyä moninkertaisesti edullisempaa vegejäätelöä monin verroin terveellisemmistä aineksista?
No viimeinen kysymys on tietenkin helppo. Totta kai minun tulee luopua maailman suurimmasta turhakkeesta. Mutta koska sitä säilytetään pakastimessa ja minun arkkupakastimessani on aina tilaa, onko typerää luopua mukavasta, mutta elämääni haittaamattomasta esineestä vain siksi, että voisin sanoa luopuneeni siitä?
Karsiminen jatkukoon. Ja uudet tavarat pysykööt poissa.
P.S. Käytin tässä merkinnässä neljä kertaa kiellettyä konditionaalia. Aika huonosti menee. Vai onko tärkeämpää sittenkin tiedostaminen kuin orjallinen itse määritettyjen sääntöjen noudattaminen?
Minä en edes tiedä, mikä konditionaali on :D
VastaaPoistakiva merkintä taas, pidä jäätelökone messissä, vegejäätelöt parasta :)!
Kiitos, niin aionkin (:
Poista