Ryhdistäytymisen päivä

Tämä oli se päivä, jona hermolomani loppui ja jouduin tosissani suunnittelemaan tulevia viittä kuukauttani. Pelkäsin tätä päivää ja sitä, mitä yliopiston sivujen selaaminen toisi tullessaan, mutta selvisin yllättävän hyvin. Uskon pystyväni selviämään keväästä. Pakko myöntää, että olen edelleen hyvin peloissani, mutta toisaalta koko maailma on minulle avoinna. Jos työtaakka on liian suuri, jätän vain kursseja pois. Jos fyysiset ylirasitusoireet palaavat, lepään enemmän. Jos elämä tuntuu kurjalta, eristäydyn vain pariksi päiväksi kotiin hyvän kirjan tai tv-sarjan pariin. Mikään ei voi olla maailmanloppu. 

Lukujärjestyksen tekemisen lisäksi tänään oli ensimmäinen päivä, kun söin ajatuksella ja kehoani kunnioittaen. Vielä muutama joulupipari kummittelee pöydällä, mutta kun ne on syöty, tämä asunto kokee pitkän herkkulakon. Olen varma, että oloni on niin hyvä erityisesti kunnollisen ruoan takia. 

Minulla ei ole minkään asian suhteen pilkuntarkkoja suunnitelmia, mutta yritän silti elää mahdollisimman fiksua ja terveellistä elämää. Se tarkoittaa vähemmän alkoholia, huonoja hiilihydraatteja ja sokeria ja enemmän ulkoilua, kehonhuoltoa ja rauhoittumista. Minun on ollut todella vaikea oppia lepäämään ilman krapulaa, mutta vihdoin alan nauttia rennosta olemisesta muulloinkin kuin sydämentykytyksen niin pakottaessa. 

Kaiken kaikkiaan minulla on erittäin hyvä olo tulevaisuudesta. Toivotaan, että tämä pysyy!