Muistan ikuisesti parin vuoden takaisen kesäpäivän, kun olin totuttelemassa kiinteään ruokaan viikon mehupaaston jälkeen. Meillä oli ystäviä kylässä ja korkkasin kylmän omenasiiderin. Vaikka se oli suosikkimerkkiäni ja olin kuvitellut, että se maistuisi maailman parhaalta usean päivän paastoamisen ja parin päivän kevyen syömisen jälkeen, se maistuikin imelältä ja väärältä. Lahjoitin lähes täyden tölkkini ystävälle ja valmistin itselleni kiivistä, banaanista ja lehtiselleristä pirteän vihreän pirtelön. Istuin onnellisena alkoholia juovien ystävieni keskellä pirtelö kourassa ja olin autaan onnellinen kuin hyvässä nousuhumalassa.
En muista siitä päivästä muuta, enkä muista, kuinka monta päivää minulla kesti innostua taas alkoholista, epäterveellisestä ruoasta tai ruuasta ylipäätään (olisin halunnut syödä vain smoothieita ja juotavia keittoja), mutta niin kuitenkin tapahtui, sillä nyt olen tässä ja muistelen tuota viherpirtelön päivää kaiholla.
Viikko sitten tähän aikaan olin krapulassa ja yritin muistella edellistä iltaa. Saamieni tietojen mukaan minut oli kannettu nukkumaan yhdeksältä illalla ja heräsin uudelleen juhlimaan kahdelta yöllä. Kahden jälkeiset tunnit muistan, yhdeksää edeltäviä tunteja en.
Aloin muistella edellisiä ryyppykertojani ja totesin, etten muista koko vuodelta kuin yhdet juhlat, joissa en olisi menettänyt muistiani. Lisäksi liian monena kertana aiheuttanut läheisilleni harmia möläyttelemällä tyhmiä asioita tai olemalla huolehtimiskunnossa.
Siinä morkkiksessa päätin, että nyt loppui. Vaikka 90% ihmisistä päättää lopettaa juomisen krapulasta kärsiessään, minä tiesin, että se päätös pitää.
Seuraavana päivänä kirjasin lupaukseni säännöt ylös: kesäkuun loppuun mennessä saan juoda max 4 annosta alkoholia / 12 tuntia. Tuntien laskeminen aloitetaan ensimmäisen juoman korkkaamisesta. Jos siis olen vaikka mökillä, voin juoda yhdeksältä aamulla terästettyä kahvia, päivällisen ja lounaan yhteydessä oluen (0.33), jälkiruoaksi snapsillisen likööriä ja illalla kymmenen jälkeen saunomisen ja illanistumisen yhteydessä kaksi puolen litran siideriä.
En harkinnutkaan absolutismia, koska ongelmani ei ole tissuttelu, vaan humalahakuinen juominen. Nautin suunnattomasti lasillisesta viiniä ruoan yhteydessä eikä siitä ole minulle mitään haittaa, mutta pullo viiniä illanistujaisissa tarkoittaa blac outtia ja pahaa krapulaa.
Toivon, että krapulaton elämä tuo minulle morkkikselta säästymisen lisäksi enemmän terveitä päiviä, uusia vapaa-ajanviettotapoja ja että se opettaa minut olemaan sosiaalinen selvinkin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti