Se on sitä, että kun nukkuu jonkun vieressä, yrittää pysyä hereillä mahdollisimman pitkään voidakseen tuntea toisen vierellä. Tai sitä, että kun pitää lähteä, myöhästyy puolella tunnilla, kun ei vain pysty lopettamaan eteisessä suutelemista. Tai sitä, että pitää keksiä oma koodikieli ilmaisulle "oot ihana" koska on liian ällö kanssaihmisiä kohtaan kertoa sitä jatkuvasti kaikkialla kaikkien läsnäollessa.
Tietenkään rakkaus ei ole pelkkää fyysistä tarvetta koko ajan koskea ja tuntea toisen ruumiinlämpö, vaan se on myös tarvetta jakaa elämää. Lähteä keskellä yötä viemään rakkauskirjettä postiluukusta tai herätä aamulla kuudelta katsomaan, onko toinen vastannut viestiin. Se on sitä, kun kasvot kääntyvät leveään hymyyn pelkän soittajan nimen perusteella. Kun ääni tahtomattakin muuttuu naukuvaksi ja siirappi suorastaan valuu suupieliä pitkin, vaikka yrittäisikin lopettaa puhelun asiallisesti.
Se on sitä, kun ei voi mainita toisen nimeä hymyilemättä.
Vastoinkäymisiä kohdatessa rakas on se, jonka pelkkä olemassaolo korjaa kaiken. Maailma ei kerta kaikkiaan voi olla täysin sietämätön paikka, jos kurjuutta itkee jonkun sylissä ja jos se joku vielä silittää hiuksia tai piirtelee selkään sormella kuvioita.
Rakkaus on sitä, kun sulkee oven takanaan ja alkaa heti itkeä ikävää.
Se on sitä, että ajaa 400 kilometriä voidakseen jutella toisen kanssa puolen tunnin ajan.
Se on sitä, että kävelee 3 kilometriä sateessa voidakseen suudella toista tämän tupakkatauolla.
Se on sitä, että on valmis menettämään perheensä ja ystävänsä voidakseen olla rakkaansa kanssa.
Se on niin paljon ja niin monia asioita, etten ikinä pysty tarjoamaan edes pintaraaapaisua rakkautta kokemattomalle. Rakkauden kyllä tunnistaa ja jos ei tunnista, ei ole ollut rakastunut. Minä olen. Toivottavasti onnistuin välittämään siitä edes pienen siivun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti