Minua kyllästyttää ajatus siitä, että pitäisin fiksua ja asiapohjaista blogia, jossa kertoisin, miten olla onnellisempi. Aivan kuin tämä olisi joku roolileikki. Täydellinen Maisa kertoo, miten sinäkin voit olla täydellinen.
Olen ihan samanlainen stressaaja kuin kaikki muutkin. Tänään olen jynssännyt vessan kaakeleita ja pessyt hellaa, koska appivanhemmat tulevat käymään. Viimeisen tunnin olen miettinyt, pitäisikö vaihtaa ehjät sukkahousut rikkinäisten tilalle. En tiedä, onko peukalonpään kokoinen reikä kauhean paheksuttava (varsinkin kun minulla on todella pienet peukalot).
Asuntounelmanikin ovat vähän muuttuneet. Muistelin tänään, miten kodissani oli ennen tilaa ja kahvikuppeja kaikille vieraille. Nyt ihmiset joutuvat istumaan hankalasti kylki kyljessä ja huutelemaan toisilleen hyllybarrikaadien takaa. Haaveilen siitä, että muuttaisin yksiöön enkä ottaisi mukaan yhtään huonekalua. Jos minulla olisi vieraita, istuisimme lattialla ringissä kuin nuotiolla ja kaikilla olisi mukavaa, koska kotini olisi täynnä tyynyjä.
Tiedän kuitenkin, ettei kukaan jaksa olla aina retkellä. Lattialla on hankala pelata valtavasti tilaa vieviä lautapelejä ja varjella hyväntuoksuisia ruokia koiralta. Opiskelukin olisi varmaan lopulta ärsyttävää. Rakastan kyllä kirjastoja ja niissä asumista, mutta joskus on pakko levittää elämänsä kirjoituspöydälle ja opiskella ihan rauhassa pari minuuttia kerrallaan ja häärätä joka välissä kaikkea muuta. En varmaan ikinä pesisi ikkunoita tai pyyhkisi pölyjä jalkalistoista, ellen toisi tenttikirjoja kotiinkin.
En ole ihan varma, mitä haluan elämältäni, kodiltani, ihmissuhteiltani tai opiskeluiltani, mutta ehkei sitä tarvitsekaan tietää. Siksi voin kai myös julistaa tämän blogin aiheen täydellisen epämääräiseksi ja päämäärättömäksi. Tästä lähin aion kirjoittaa ihan mitä huvittaa juuri sillä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti