Epäonnistuin. Havahduin noin viikko sitten siihen, että kaikki tentit ja deadlinet ovat tulevalla viikolla, eikä minulla ole vielä edes tarvittavia kirjoja. Tein tunnintarkkoja suunnitelmia ja listasin yhä uudelleen tekemättömät tehtävät ja pakolliset velvollisuudet (kuten koiran ulkoiluttamisen ja syömisen). Paperilla kaikki oli mahdollista.
Todellisuudessa jätin kaksi kirjaa lukematta kokonaan, siirsin ei-niin-tärkeän palautuksen hamaan tulevaisuuteen ja asetin sosiaalisen elämän kokonaan tauolle. Ponnistukseni ei ole vieläkään ohi, mutta uskon selviäväni siitä. En edes ole yhtään pahoillani, että ajauduin tähän tilanteeseen. Olisi tietysti ollut mukavampaa opiskella ja kirjoittaa kaikessa rauhassa, mutta nyt ainakin arvostan vapautta taas hieman enemmän. Ja voin kertoa, ettei pyykkien silittäminen, koiran ulkoiluttaminen tai kaupassa käyminen tunnu koskaan niin hyvältä, kuin silloin, kun se on ansaittu tauko aivotyöskentelystä.
Minulla on vielä kaksi minuuttia aikaa kirjoittaa. Haluan kertoa, että kiireistäni huolimatta olen pitänyt yllä kotini avaruutta. On paljon helpompi sietää stressiä ja kiirettä, kun keittiön pöytä on tyhjä eikä tiskialtaassa loju viikon likaisia astioita. Suosittelen kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti