Haluaisin elää niin, että tuotan mahdollisimman vähän kuormitusta maapallolle. Tiedän, että ensimmäinen asia menee vikaan heti tässä. Miksi kirjoitan blogia omalla kannettavalla tietokoneellani, kun voisin istua lattialla kirjoittamassa näitä samoja asioita kierrätettyyn, uusiopaperista tehtyyn vihkoon? Kyse ei nyt ole siitä, että miksi välittäisin mistään, kun en voi välittää kaikesta. Kyse on siitä, että miksi tekisin elämästäni rikkaampaa, jos se samalla kasvattaisi ympäristötuhojani.
Vaatteet, liinavaatteet ja pyyhkeet ovat tästä hyvä esimerkki. Minulla on esimerkiksi hyvin paljon ketjukaupoista ostettuja yksivärisiä trikoopaitoja ja -toppeja. Ne ovat ehjiä, mutta selvästi käytetyn näköisiä ja vähän kuluneita. Ne ovat juuri sellaisia vaatteita, joita ei kuulu viedä kirpputorille tai edes kierrätyskeskukseen. Niiden ainoa kohtalo on tulla kulutetuksi loppuun minun ylläni ja päätyä sen jälkeen räteiksi minun keittiööni. Sama juttu lakanoissa ja pyyhkeissä. Meillä on vähän kuluneita lakanoita tai pyyhkeitä, joita voi kuitenkin aivan hyvin vielä käyttää. Koska kaapissa on uudempiakin, voisin hävittää vanhimmat, mutta hippi sisälläni ei hyväksy käyttökelpoisen tavaran hävittämistä edes siisteyden vuoksi.
Olen yrittänyt keksiä näille ristiriidoille erilaisia ratkaisuja ja tällä hetkellä pidän parhaana intensiivistä loppuunkuluttamista. Se tarkoittaa sitä, että käytän kuluneimmat vaatteet, lakanat ja pyyhkeet loppuun voidakseni hyvällä omalla tunnolla siirtää ne räteiksi ja alkaa käyttää uudempia. Samojen pyyhkeiden, lakanoiden ja vaatteiden käyttäminen päivästä toiseen on siinäkin mielessä helppo ratkaisu, että minun ei tarvitse useinkaan nähdä laskostamisen vaivaa. Otan vain puhtaat asiat pyykkinarulta suoraan käyttöön.
Erityisesti vaatteiden kanssa olen myös pohtinut tietoista minimalistisen kokonaisuuden luomista. Minun ei tarvitsisi hävittää tai kierrättää yli jääviä vaatteita, vaan voisin viedä ne säilytykseen vanhemmilleni. Tavallaan se olisi tietysti huijaamista, mutta myös kaikkein ekologisin ratkaisu. Kun joku vaate tulisi tiensä päähän, voisin vain hakea kotoa toisen tilalle. Tämä vaihtoehto vaatisi kuitenkin todellista paneutumista, sillä minun olisi selvitettävä todellinen minimimäärä, jolla tulen toimeen. Enkä tarkoita pelkästään selviytymistä, vaan sellaista vaatekokonaisuutta, jolla elämä ei kohtuuttomasti vaikeudu tai tylsisty.
Olen nimittäin pohtinut paljon esimerkiksi takkeja. Oikeastaanhan ihminen tulee toimeen pelkästään yhdellä takilla. Talvella sen alle voi laittaa villapaidan, kesäiltana t-paidan ja syksyllä jotain siltä väliltä. Unelmatilanteeni olisi omistaa yksi ainoa, joka tilanteeseen sopiva takki, mutta pidän sitä minun elämäntavoillani mahdottomana. Koiran takia ulkoilen joka ikinen päivä jokaisena vuorokaudenaikana joka säässä. Syyspäivän rankkasade ja tammikuun 30 asteen pakkanen asettavat takeille melko erilaiset vaatimukset puhumattakaan siitä, voisinko mennä mutaisella joka sään supertakilla esimerkiksi teatteriin tai ravintolaan.
Tällä hetkellä minulla on kahdeksan takkia ja uskoisin voivani supistaa määrän kolmeen: yksi koiran ulkoilutukseen, yksi kaupunkikäyttöön ja yksi koville pakkasille. Koska yksikään tämänhetkinen takkini ei kuitenkaan ole kyllin monikäyttöinen riittääkseen yksinään, aion käyttää tämänhetkiset takkini loppuun ja harkita sitten niiden jälkeen joka tilanteeseen sopivan supertakin ostamista. Hamstraamista, ekologista ajattelua vai luopumisen tuskan selittelyä? En tiedä, mutta pääasia on, että olen tyytyväinen naulakkooni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti