Turhasta vapautettu ruokavalio

Mitä enemmän materiaa ajattelen, sitä pienemmäksi haluan sen määrän karsia. En halua pelkästään tyhjiä tasoja, lattioita ja hyllyjä, vaan haluan kaappieni olevan sisäpuoleltakin siistejä ja organisoituja. Jos minulla olisi kamera, ottaisin kuvan kuiva-ainehyllystäni. Tyhjensin kaikki pavut, linssit, soijarouheet ja siemenet lasipurkkeihin ja asettelin ne siisteihin riveihin. Nyt näen heti kaapin avatessani, missä mitäkin on, eikä minun tarvitse käännellä ja väännellä epämääräisiä pahvipakkauksia. Unelmani olisi saada ihan kaikki ruoka kauniisiin lasipurkkeihin, mutta se ei varmaan olisi kovin käytännöllistä. Lunttaan usein esimerkiksi mannasuurimopussin kyljestä vispipuuron ohjetta tai perunajauhopurkista oikeaa suurustusmäärää.

Ehkä kauneutta ja yhteensopivuuttakin tärkeämpänä pidän ruokakaappini toimivuutta. En halua heittää grammaakaan jauhoja tai kookoshiutaleita roskiin vanhentumisen takia. Pyrin olemaan ostamatta harvinaisia ruoka-aineita, jotka saattavat kertakokeilun jälkeen jäädä kaapin perälle pilaantumaan. Haluan kyllä ylläpitää hyvää yleisvarastoa, mutta en hamstrata turhia.

Pidän välillä ostolakkoja ruoasta syödäkseni kaappeja tyhjäksi. Parhaimmillaan olin kuukauden käymättä ruokakaupassa. Vihanneksia ja marjoja söin pakastimesta ja tuoretta salaattia pari kertaa viikossa yliopistoruokalassa.

Tavoitteeni tietenkin on karsia kaikki turha ravinnostanikin. En tarvitse valkoisia jauhoja, sokeria, säilykkeitä tai pitkälle prosessoituja tuotteita (kuten soijamaitoa), mutta silti kaikkea niistä löytyy kaapeistani. Jauhot ja sokeri eivät sinänsä ole minulle ongelma, koska en juuri koskaan leivo mitään makeaa, mutta silloin kun leivon, muistan aina herkuista seuraavan pahan olon. Harvinaisinkaan juhla ei ansaitse tulla juhlituksi maha kipeänä sohvan nurkassa. Siksi yritän saada itseni ymmärtämään, että erityistilanteissa voin aivan hyvin panostaa kolminkertaisen rahasumman tehdäkseni perinteisen leipomuksen sijaan esimerkiksi raakabrownieita, jotka ovat toistaiseksi herkullisimpia ikinä maistamampiani "terveellisiä" herkkuja.

Säilykkeistä luopuminen vaatii pelkästään aikaa ja vaivannäköä. Jos saisin itseni rutinoitumaan siihen, että keitän vaikka kerran viikossa pakastimen täyteen papuja, voisin lopettaa kokonaan säilykkeiden ostamisen. Uskon, että se parantaisi elämänlaatuani huimasti, koska säilykkeiden käsittely vie yllättävän paljon aikaa. Toki papujen keittäminen kestää pari tuntia ja ne pitää muistaa laittaa likoamaan edellisenä iltana, mutta säästyisin tölkkien kantamisen ekologiselta ja fyysiseltä taakalta.

Vaikein paikka ruokavaliossani minulle ovat juomat. Tiedän, ettei alkoholi, kofeiini tai sokeri tee elimistölleni hyvää, mutta silti nautin niitä kaikkia vähintään kerran viikossa. En ole ryhtymässä absolutistiksi, mutta aion pohtia vielä perusteellisesti alkoholinkäyttöni motiiveja ja seurauksia. Kofeiinin haluaisin varata erityistilanteisiin kuten pakkovalvomiseen, juhliin, hemmotteluun ja ihmisten kanssa seurusteluun. Unelmani olisi vaihtaa aamun ja iltapäivän kofeiinipitoinen tee yrttiteehen ilman tunnetta siitä, että energiapiikki jää uupumaan. En halua ylläpitää virkeyttäni millään superjuomalla, vaan haluaisin voida olla virkeä pelkän vedenkin voimalla.

Sokeri minulla nyt ei juomissakaan ole suuri ongelma, mutta mielelläni säästäisin virvoitusjuomat ja mehut juhlatilanteisiin. Appelsiinimehu maistuu sitä paremmalta, mitä harvemmin sitä juon.