Tavoitteeni tuntuvat siinä mielessä mahdottomilta, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Vaikka laskisin, että pystyn hyödyntämään jokaisen sekunnin johonkin miellyttävään ja itseäni kehittävään toimintaan, se on pelkkä harhakuva. Minun on pakko ostaa vessapaperia, tiskata koiran ruokakuppia, käydä suihkussa, pakata reppua ja tehdä satoja muita pieniä, mutta useita minuutteja useita kertoja päivässä vieviä askareita. Tietenkin haluaisin ajatella, että pystyn yhdistelemään: pystyn kuuntelemaan äänikirjaa samalla kun teen kotitöitä, lenkittämään koiran samalla kun käyn kaupassa, tapaamaan ystäviä samalla kun urheilen ja potemaan krapulaa kirjallisuuden klassikoiden parissa, mutta en minä oikeasti pysty. En ole superihminen enkä halua ajaa itseäni burn outiin liiallisella yrittämisellä.
Olen ollut rankan (mutta hauskan) viikonlopun jälkeen tuhottoman väsynyt. Aamujoogani supistui kolmeen asanaan ja sanomalehdet selasin niin nopeasti, että ehdin hädin tuskin otsikoita lukea. En ole vielä yrittänytkään aloittaa kofeiinitonta aamua. Nyt puolen litran teetuopillisen jälkeen tuntuu, ettei siitä paljoa apua ollut, mutta lumevaikutus ainakin antaa minulle voimaa pitää silmiäni auki. Tänään on kuitenkin taas kiva päivä tiedossa. Kaikki päiväni ovat kivoja.
Jotta en sokaistuisi kaikesta hauskuudesta ja kivuudesta, aion tänään hoitaa kaikki rästiin jääneet asiat. Voi olla, että tuntien vähyys tulee taas esteeksi, mutta yritän parhaani. Koitan illalla vielä viimeisenä tulla päivittämään, miten onnistuin. Se on lupaus itselleni. Toiveikas sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti