Käännekohta

Pidän ajatteluni suurimpana käännekohtana Joona Luostarisen blogista löytämääni minimalismi-kurssia. Kyseessä on täysin ilmainen sähköpostikurssi, jonka tilaaja saa kuukauden ajan joka aamu ohjeita turhasta luopumiseen ja elämästä nauttimiseen. En olisi osannut kuvitella, että siitä olisi minulle näin valtava apu. Vaikka monet kurssilla annettavista tehtävistä olivat minulle todella helppoja ja huomasin eläväni jo äärimmäisen onnellista ja turhasta karsittua elämää, siitä oli minulle silti hyötyä. En usko, että olisin ilman jatkuvaa toistoa todella sisäistänyt yksinkertaisen elämänohjeen laita tavarat takaisin paikoilleen käytön jälkeen. Olen monesti yrittänyt sitä, mutta aina se on kaatunut laiskuuteen, epämääräisiin tavaroihin, muiden tekemään sotkuun tai siihen, että tavaroilla ei yksinkertaisest ole paikkaa, johon ne voisi laittaa. Muutamassa viikossa olen kuitenkin onnistunut siivoamaan kaikki kotini tasot, kaapit, hyllyt ja laatikot ja nyt jokaisella esineelläni on oma paikkansa, johon palata käytön jälkeen. Myös sellaisilla esineillä, jotka vaihtavat paikkaa, kuten kaikenlaisilla roskilla ja tiskeillä, on oma toimiva järjestelmänsä. 

En koe tarpeelliseksi alkaa referoida kurssilla oppimiani asioita, vaan jokainen kiinnostunut voi sen tilata itse. Ohjeista on paljon enemmän hyötyä, kun niitä lukee ajatuksella vähän kerrallaan kuin jos kaiken lukee minun näkökulmastani yhtenä pötkönä. 

Vaikka aloitin kertomalla tavaroista, suurin vaikutus kurssilla on ollut muuhun elämääni. Kun minun ei enää tarvitse ahdistua sotkusta ympärilläni, voin elää aivan eri tavalla. Muistan hyvin sellaiset hetket, kun olisi pitänyt opiskella, laittaa ruokaa tai lukea kirjaa, mutta kirjoituspöytä oli täynnä roinaa, keittiö täynnä tiskejä ja makuuhuone pyykkejä. Pahimmillaan jouduin aina aloittamaan siivoamisesta ja kun olin siivonnut, olin liian väsynyt tehdäkseni sen, mitä halusin. Useimmiten en edes ryhtynyt siivoamaan, vaan pakenin velvollisuuksia elokuvaan ja tyydytin nälkäni naposteluruoalla, jota ei tarvinnut valmistaa. Kun kerran parissa viikossa siivosin asunnon lattiasta kattoon, olin hetken niin onnellinen, että kuljin vaan ympäriinsä ja ihailin avaraa kotiani. Sellaisina hetkinä en koskaan uppoutunut eskapistisiin maailmoihin, vaan luin, kirjoitin, laitoin ruokaa ja ennen kaikkea lupasin itselleni, että nyt tämä luovuuden tyyssija pysyy tällaisena, eikä enää muutu kaaokseksi. Tietenkin petin aina lupaukseni. 

Pohjimmiltaanhan koko vapauden tunteessa on kyse siitä, että laittaa tavarat paikoilleen. Kun ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin omaa olemassaoloaan, perustarpeidensa tyydytystä ja sitä, mitä haluaa tehdä seuraavaksi, elämä on todella vapaata. Velvollisuuksien kohdalla se tarkoittaa ajallista sijaintia. Minun ei tarvitse koskaan ajatella että vitsi kun pitäisi siivota, kirjoittaa essee, lukea tenttikirja, ulkoiluttaa koira, treenata, joogata, soittaa äidille jnejne. kun hoidan asiat niille varattuina hetkinä. Herään esimerkiksi joka aamu monta tuntia ennen yliopistolle lähtöä voidakseni ulkoiluttaa koiran, urheilla, lukea sanomalehden ja vastata sähköposteihin ennen kuin päivä edes virallisesti alkaa. Kun iltapäivällä tulen kotiin, minun tarvitsee vain tehdä mahdolliset kotitehtävät ja kyseiselle illalle varaamani kotityöt ja olen täydellisen vapaa vaikka meditoimaan loppuillan, jos niin haluan. Minun ei tarvitse kulkea läpät silmillä ahdistumassa kotini sotkuisuudesta ja ajatella, mitä kaikkea minun pitäisi väsyneenä tehdä. On äärimmäisen epärentouttavaa mennä nukkumaan, nauttia romaanista, makoilla rakkaan sylissä tai katsoa hyvää elokuvaa, jos pää on täynnä tekemättömiä asioita. 

Tavoitteenani on, että minun ei enää koskaan tarvitsisi ajatella, mitä minun pitäisi olla tekemässä, kun teen jotain toista asiaa.